Oon paljon miettiny, menikö tämä duuni pilalle maalatessa. Musta teräs on hieno materiaali, ja oisin kuitenki halunnu saada sen materiaalin näkyviin. Nyt tuo kromimaali peittää sen materiaalin, ja sen kaiken työn jota tässä tuli tehtyä.
Oon myös miettiny tätä muotoa. Aloin tekemään jalkoja kohtuullisen summassa, todella epämääräsen pienoismallin mukaan. Jos nyt jotain järkevää ja kliiniä lopputulosta ois lähteny hakemaan, niin tämä ois pitäny eka mallintaa jollain 3d-ohjelmalla, siitä ois saanu jalkojen kulmat ja mitat selville ja sitte ois voinu keskittyä vaan tekemiseen. Tämän suunnittelun sijaan lähdin kohtuu tohinalla vaan tekemään, ja lopputulos on tämän "kiireen" takia vähän mielenkiintoinen. Pari kuukautta on loppupeleissä aika lyhyt aika, kun on kaikkea muutakin tekemistä. Varsinkin, kun suurin osa ajasta menee teoksen rakenteen pähkäilyyn.
Loppupeleissä, oon kuitenki kohtalaisen tyytyväinen tähän. Yleensä omat taidehommat on ollu vahvasti tilallisia ja keskustelee ympäristön kanssa. Taideteoksissa kontrastit on mun mielestä todella oleellisia mielenkiinnon herättäjiä, ja ympäristöön sijoittuvien duunien kanssa on hauska pelata kontrasteilla.
Gallerioissa tilanne on toinen. Ympäristö on puhdasta valkoista pintaa, jonka kanssa ei ole mitään keskusteltavaa. Tämän valitettavan faktan vuoksi mun oli pakko alkaa tekemään pitkästä aikaa teosta, joka muodostaa itsessään kontrasteja ja värien/muotojen välistä keskustelua.
Teemana oli kieli/valta/vapaus. Teos pohjautuu runoon, joka kertoo, että hämähäkki ei tee taidetta työkseen. Teoksen nimi on omakuva, ja kertoo siitä, että taiteen tekijänä en halua kuulua taiteilijaseuroihin, kollektiiveihin tai instituutioihin. Taiteen myyminen tuntuu todella vieraalta ajatukselta, ja haluan pitää omat teokseni mahdollisimman irrallaan rahoista ja muista houkutuksista. Haluan pitää taiteeni mahdollisimman vapaana taiteena.
14.5. - 9.6. Galleria Valo, Arktikum, Rovaniemi.
No comments:
Post a Comment